Dionaea muscipula - Kärpäsloukku

Kasvatusohjeet

• Kasvualusta: Hiekka/perliitti ja lannoittamaton turve suhde 1:1

• Ilmankosteus: Ei vaadi erikoishuomiota

• Valo: Vaatii erittäin runsaasti valoa. Vie kasvi kesäksi ulos.

• Lämpö: Kasvukauden aikana 10-35C astetta, lepokaudella 0-5C

• Ravinto: Kesällä kasvi syö itsekseen hyönteisiä mutta jos niin ei käy, voit ruokkia 2 viikon välein esimerkiksi jauhomadoilla. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista. Talvilevolla ei ruokita

• Talvilepo: Kasvi vaatii talvilevon.  Lepoaika on 3-4 kk. Siirrä kasvi loka-marraskuussa joko jääkaappiin minigrip-pussissa tai viileään kellariin.

• Lisääminen: Jaa kasvin mukulasipuli keväällä ennen kasvin kasvuun lähtöä kasvin. Voi lisätä myös lehtipistokkaista jolloin lehdissä on oltava mukana valkoista tyveä. Pölytys kannattaa tehdä itse, jotta siementen saaminen varmistuu

Ehkäpä se kaikista tunnetuin lihansyöjäkasvi, aktiivisesta saalistustavastaan tunnettu Kärpäsloukku. Kärpäsloukku on sukunsa ainoa laji, ja se kasvaa Yhdysvaltojen itärannikolla Pohjois-ja Etelä-Carolinassa. Kärpäsloukku on luonnossa vaarantuneiden lajien listalla. Laji on myös ihmisen toimesta siirtynyt Floridaan, New Jerseyhin ja Kalifornian osavaltioihin. Erilaisia kärpäsloukkujen lajikkeita on lukemattomasti, suurin osa niistä on rekisteröimättömiä. Muotoja löytyy niin haravahampaisista punaisiin. Suurimmat kärpäsloukkulajikkeet voivat kasvattaa lähes 5cm kokoisia ansoja.

Suuri osa kuitenkin mieltää kasvin joko trooppisen viidakon kasviksi tai sellaiseksi kasviksi joka kasvaa mieluusti olohuoneen hämärällä sohvapöydällä. Kärpäsloukku joutaa kesällä kuitenkin pihalle ottamaan aurinkoa ja talvella jääkaappiin nukkumaan talviunta,

Kärpäsloukku kasvaa parhaiten ulkona mahdollisimman aurinkoisessa ja lämpöisessä paikassa, aina kasvualusta märkänä. Sijoita kasvi mahdollisimman valoisalle paikalle. Nopea olosuhteiden vaihto voi punerruttaa lehtiä, mutta kasvi kyllä tottuu uusiin oloihin. Kärpäsloukku kukkii keväällä valkoisin kukin, mutta jos ei ole kiinnostunut siemenistä, tai kasvi on heikkokuntoinen, kukkavarsi kannattaa leikata pois kasvia rasittamasta. Kärpäsloukku vaatii talvilevon jatkaakseen keväällä normaalia kasvua. Tuoreet siemenet voidaan kylvää suoraan, mutta vanhemmat tai iältään epäselvät siemenet kannattaa kylmäkäsitellä 3 viikon ajan. Taimet tarvitsevat ensimmäisestä ikävuodesta alkaen aina talvilevon.

Kukat ovat valkoisia ja niissä on 5 terälehteä. Heteet ovat lähes heti vapauttamaan siitepölyä, mutta emillä menee kahdesta kolmeen päivään tulla vastaaottavaiseksi. Voit pölyttää kukat kun emi muuttuu nukkaiseksi. Käytä vanupuikkoa pölyttämiseen. Kukkien tultua pölytetyksi kukka kuivuu ja terälehdet tippuvat. Siemenet ovat valmiita 6 viikon kuluttua, ja ne ovat mustia, pyöreitä ja ne kimmeltävät. Unikonsiemenet ovat samannäköisiä. Kärpäsloukun siemenet voidaan kylvää suoraan ilman kylmäkäsittelyä.

Ansa

Kärpäsloukku kasvattaa lehtiruotiensa päihin suuta muistuttavan ansan. Ansan sisällä on houkuttelevia mesirauhasia ja liipasinkarvoja. Kummankin puoliskon sisäpuolella on kolme ansakarvaa, joita hyönteisen on kosketettava kahdesti 20 sekunnin sisällä. Kärpäsloukun voinkin sanoa olevan maailman ainoa kasvi joka osaa laskea, koska se laskee aikaa jonka sisällä kosketuksen on tapahduttava ja kuinka monta kertaa kosketukset tapahtuva. Kahden karvan kosketusmekanismi suojaa kasvia tarpeettomilta tapauksilta, jolloin kasvi ei menetä energiaa sulkeutuessaan turhaan esim. vesipisaran kosketuksen takia.

Kasvin sulkeutumisen aiheuttaa eletroninen pulssi joka sulkee ansan 1/10 sekunnissa. Sulkeutuneiden puoliskojen sivuilla olevat karvat menevät lomittain, ja hyönteinen ei pääse ansasta pois. Tämän jälkeen loukku sulkeutuu tiiviisti ja kasvi erittää hyönteistä pikkovia entsyymejä ansan sisälle.

Lisääminen

Siemenet

Kylvä siemenet 1:1 suhteen lannoittamaton turve ja perliitti kasvualustan päälle. Älä peitä. Pistä ruukku minigrippussiin ja sijoita keinovalon alle. Siemenet itävät 2-4 viikossa. Taimet tarvitsevat talvilevon ensimmäisestä talvestaan lähtien. Kärpäsloukulla menee siemenestä kasvatettaessa 4-5 vuotta saavuttaa kukkimisikä.

Pistokkaat

Verrattuna kärpäsloukun kasvattamiseen siemenestä, pistokkaat kasvavat verrattain nopeammin kukintaikäiseksi- jopa 2 vuodessa. Käytä terveitä lehtiä loppukeväällä tai alkukesästä. Tartu lehteen ja vedä sitä hellästä alaspäin. Tällä tavalla lehden mukana tulee valkoinen mukulasipulin osa. Aseta lehtipistokkaat normaali puoli ylöspäin tavallisen kasvualustan päälle ja peitä pistokkaan valkoinen osa vähällä määrällä multaa. Pidä kasvualusta kosteana ja pistokkaat kirkkaassa valossa. Pistä ruukku läpinäkyvän muovipussin sisään, varo kuitenkin ylikuumenemista. Muutaman viikon sisällä pistokkaat versovat lehden tyvestä.

Jakaminen

Kärpäsloukut kasvattaa ryppäitä, eli kasvupisteet jakautuvat ja kasvi kasvattaa uusia mukulasipuleita emokasvin läheisyyteen. Voit erottaa kasvit erikseen kunhan jokaisella yksittäisellä on vähintään muutama juuri. Paras jakamisajankohta on keväällä ennen kasvuunlähtöä. Kaikki kärpäsloukut voidaan uudelleenruukuttaa parin vuoden välein tuoreeseen kasvualustaan, joka tukee hyvää kasvua.

Kukkiminen

Kärpäsloukku kukkii loppukeväästä tai alkukesästä valkoisin kukin. Kasvi käyttää paljon energiaa kukkien tekemiseen ja varsinkin stressaantuneena kärpäsloukku voi kuolla kukkimiseen. Tämä stressi aiheutuu liian varjoisesta kasvupaikasta, kasvualustan kuivumisesta tai kasvin ansojen liiallisesta ärsyttämisestä. Terveen ja hyväkuntoisen kärpäsloukun voi antaa kukkia. Jos kuitenkin haluat nauttia kasvista sen erikoisuuden takia, leikkaa kukkavarsi suosiolla pois.

Taudit ja Tuholaiset

Kärpäsloukut voivat saada helposti kirvoja, joiden viotukset näkyvät epämuodostuneina lehtinä. Liian kuumassa ja kosteassa kasveihin voi ilmestyä mustia laakeita alueita, jotka kielivät sienitaudista, tai pieniä pisteitä jotka ovat punkkeja.

Kärpäsloukut voivat saada helposti kirvoja, joiden viotukset näkyvät epämuodostuneina lehtinä. Liian kuumassa ja kosteassa kasveihin voi ilmestyä mustia laakeita alueita, jotka kielivät sienitaudista, tai pieniä pisteitä jotka ovat punkkeja.

Talvilepo

Kuten kaikki monivuotiset kasvit (perennat), kärpäsloukku nukkuu talvikauden. Tällöin se tukeutuu muutamiin paksuihin juuriinsa sekä mukulasipuliinsa kerätyn tärkkelyksen nojaan. Tämä tarkoittaa konkreettisesti sitä, että kasvin vihreät osat kuolevat/tummuvat loppusyksystä, mikä on 100% normaalia. Kasvi ei siis tee kuolemaa. Kasvi palautuu kasvun piiriin taas keväällä jolloin se tekee maata halaavia ansoja.

Drosera - Kihokki

Kasvatusohjeet

• Kasvualusta: Lannoittamaton turve ja perliitti/hiekka 1:1

• Ilmankosteus: +60%

• Valo: Puolivarjo. Menestyy aurinkoisella ikkunalaudalla (4h suoraan) mutta tarvitsee Suomen talveksi keinovalon. Meillä menestyy parhaiten neljän loisteputken alla hyllyllä.

• Lämpötila: Ympäri vuoden 15-28C

• Ravinto: Maito, pienet hyönteiset, kalanruoka

• Lisääminen: Siemenet, lehtipistokkaat, juuripistokkaat

• Talvilepo: Riippuu lajista, suurin osa ei tarvitse

• Kastelu: Pidä kasvin aluslautasella aina vettä

Kihokkilajeja on lähes 200 erilaista ja niitä kasvaa jokaisella mantereella Antarktikaa lukuun ottamatta.

Kihokit erittävät lehdissä sijaitsevien karvojen päihin tahmeaa liima-ainetta (mucilage). Hyönteinen harhautuu luulemaan kiiltäviä pisaroita mesikasteeksi tai medeksi ja se jää kiinni pisaroihin.  Mitä enemmän hyönteinen rimpuilee, sitä enemmän kihokin lehdet tulevat stimuloiduiksi ja kasvin lehden karvat taipuvat hyönteisen päälle hukuttaen tämän liima-aineeseen. Kihokki erittää lehtensä karvojen kautta tahmeaan aineeseen entsyymejä jotka hajottavat hyönteiset, joista loppujen lopuksi jäävät jäljelle vain kitiinikuoret. Suomessa on kolme (3) kihokkilajia, pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia), pitkälehtikihokki (Drosera anglica) ja pikkukihokki (Drosera intermedia).  Näistä pikkukihokki on harvinaisin ja pyöreälehtikihokki yleisin

Kihokkeja kasvatetaan niiden ryhmien mukaan. Trooppisia- ja villakihokkeja kasvatetaan yleisesti terraariossa, ja lauhkean alueen kihokkeja pihalla kärpäsloukkujen ja tötterölehtien tapaan. Kääpiökihokit menestyvät talvella sisällä ja kesän ulkona (kunhan paikka ei ole liian kuuma). Mukulakihokkeja on parasta kasvattaa talvella kellarin tai muun viileän tilan turvin.

Kihokkien kasvatuksessa on tärkeää muun muassa voimakas valaistus, läpimärkä kasvualusta ja säännöllinen ruokinta. Kasvit punertuvat hyvissä valaistusolosuhteissa ja silloin ne voivat sivuttaa kosteus ja lämpövaatimuksensa mikä tekee niistä helpompia.

Kihokkien ryhmittely

Lauhkean alueen kihokit: Nämä lajit muodostavat talveksi tiukan talvehtimissilmun, ja tämä pakkasta kestävä rakenne mahdollistaa kasvin selviytymisen talven yli. Kaikki Pohjois-Amerikan ja Euroopan lajit kuuluvat tähän ryhmään sekä D. arcturi Australiasta .

• D. anglica, brevifolia, capillaris, filiformis, intermedia, rotundifolia, tracyi

Trooppiset kihokit: Nämä lajit kasvavat ympäri vuoden yhtenäisissä ilmasto-olosuhteissa ja ne tarvitsevat paljon lämpöä ja kosteutta. Kasvata trooppisia kihokkeja terraariossa yhdessä kannukasvien kanssa, tai miniterraariossa puolivarjoisella ikkunalaudalla.

• Alankolajeja: D. capensis, D. madagascariensis ja D. shizandra

• Ylänkölajeja: D. graomogolensis, D. regia ja D.  slackii

Kääpiökihokit: Ryhmä käsittää noin 40 Australialaista lajia jotka ovat kooltaan tunnusomaisen pieniä, ja joiden keskus on tiheäkarvainen (tämä suojaa niitä Australian voimakkaalta kesäauringolta). Ne lisääntyvät kukkien ohella myös suvuttomasti muodostamalla silmuja.

• D. rosea

• D. scorpioides

• D. platystigma

Mukulakihokit: Noin 50 Australialaista lajia jotka muodostavat maanalaisen mukulan selviytyäkseen äärimmäisen kuivista kesistä. Syksyn tullen ne ne kasvavat uudelleen. Mukulakihokit voidaan jakaa kahteen osaan: niihin jotka muodostavat ruusukkeita (rosettes) ja niihin jotka muodostavat pitkiä varsia ja kiipeävät.

• D. aberrans

• D. ramellosa

• D. zigzagia

Villakihokit: Ryhmä n. 14:ta Australialaisista troopisista lajista jotka elävät jatkuvasti lämpöisissä, mutta epäsäännöllisesti märissä olosuhteissa. Nämä lajit ovat kehittäneen erityisiä strategioita selviytyäkseen maaperän märkyyden muutoksista. Esimerkiksi monen lajin lehdet ovat pienten karvojen (Trichomes) peitossa mikä auttaa kasvia pitämään yllä kosteutta ja kondensoimaan aamukastetta.

• D. broomensis

• D.lanata

Nepenthes - Trooppinen Kannukasvi

Trooppisia kannukasveja eli Nepenthes -suvun lajeja esiintyy Kaakkois-Aasiassa kuten Indonesiassa, ja Malesiassa. Kannukasvien lehdet ovat erikoistuneet saalistamaan kannun muotoisilla ansoilla hyönteisiä ja jopa pieniä nisäkkäistä. Kannu kasvaa  lehtilavan päästä lähtevän kärhön päähän. Se ei ole siis kukka, vaan lehti. Kannukasvin kukat ovat erittäin vaatimattomat, ja kaikki lajit ovat yksineuvoisia ja kaksikotisia: eli siemenien tekemiseen tarvitaan sekä tyttö- että poikakasvi.

Suku käsittää noin 170 lajia, tosin nykypäivänä uusia lajeja löydetään lähes joka vuosi parisen kappaletta. Kannukasvit ovat köynnöskasveja, tarkoittaen, että kasvit kasvavat optimeissa oloissa monien metrien pituisiksi, jopa 10m korkeiksi.  Osa lajeista panostaa enemmän maanpäällä makaavien ansojen tekoon, kun taas joidenkin lajien osalla isoin panostus tulee muihin kasveihin kärhöjen avulla tarraavien ansojen saaliista.

 Kasvatusohjeet

• Kasvualusta: Perliitti/lannoittamaton turve/orkideamulta 1:1:1, rahkasammal, orkideamulta ja perliitti 1:1:1

• Ilmankosteus: 60-90%

• Valo: Puolivarjo. Keinovalo on helpoin valonlähde. Suosi päivänvalolamppuja joiden Kelvin numero on 5000-6500.

• Lämpötila: Riippuu levinneisyyskorkeudesta, katso alla oleva taulukko

  Lowland:  ympäri vuorokauden 20-35C

  Intermediate:  15-25C

  Highland: Päivällä 19-28C Yöllä 9-14C

• Ravinto: Lehtilannoitus (1/3 normaalista annostelusta) kerran kuussa, heinäsirkat, jauhomadot

• Lisääminen: Varsipistokkaat, siemenet,

Trooppisia kannukasveja eli Nepenthes -suvun lajeja esiintyy Kaakkois-Aasiassa kuten Indonesiassa, ja Malesiassa. Kannukasvien lehdet ovat erikoistuneet saalistamaan kannun muotoisilla ansoilla hyönteisiä ja jopa pieniä nisäkkäistä. Kannu kasvaa  lehtilavan päästä lähtevän kärhön päähän. Se ei ole siis kukka, vaan lehti. Kannukasvin kukat ovat erittäin vaatimattomat, ja kaikki lajit ovat yksineuvoisia ja kaksikotisia: eli siemenien tekemiseen tarvitaan sekä tyttö- että poikakasvi.

Suku käsittää noin 170 lajia, tosin nykypäivänä uusia lajeja löydetään lähes joka vuosi parisen kappaletta. Kannukasvit ovat köynnöskasveja, tarkoittaen, että kasvit kasvavat optimeissa oloissa monien metrien pituisiksi, jopa 10m korkeiksi.  Osa lajeista panostaa enemmän maanpäällä makaavien ansojen tekoon, kun taas joidenkin lajien osalla isoin panostus tulee muihin kasveihin kärhöjen avulla tarraavien ansojen saaliista.

Kannukasvilajit jaetaan levinneisyysalueiden mukaan pääsääntöisesti kahteen ryhmään: lowland – ja highland lajeihin. Trooppisten alankojen (lowland) lajit kasvavat alle 1000 metrissä ja niille ominaista ovat yötä päivää vallitsevat kuumat lämpötilat. Ylänköalueiden (highland) lajit tarvitsevat lämpöiset päivät mutta viileät yöt. Näiden kahden ryhmän lisäksi on myös tarkemmat intemediate, sekä ultra lowland- ja highland kategoriat. Kannukasvit kasvavat ihanteellisesti lämpimissä ja kosteissa terraarioissa. Kannukasvit pitävät kohtalaisen korkeasta valonmäärästä, mutta niiden lehdet palavat helposti suorassa auringonvalossa. Liian kuivassa ilmassa lehtien kärhöjen päät kuivuvat ja kannujen tuotanto pysähtyy.

 Lämpötilat riippuvat levinneisyyskorkeudesta

Kaikkia näitä ”neppejä” ei voi kasvattaa samanlaisissa oloissa, koska lajit luokitellaan omiin ryhmiinsä sen mukaan kuinka ylhäällä maanpinnasta ne kasvavat. Vuoristolajit tarvitsevat viileät yöt ja alangoilla kasvavat lajit lämpöiset yöt. Näitä ryhmiä ovat (Ultra Lowland), Lowland (LL), Intermediate, Higland (HL) , (Ultra Higland).

Ultra Lowland-ja Lowlandlajeja voi kasvattaa yhdessä, ja Highland-ja Ultrahighland lajeja yhdessä. Intermediatelajit menevät näiden kahden (LL ja HL) ryhmän väliin. Niitä voi osakseen kasvattaa joko jomman kumman ryhmässä, mutta ne eivät pidä täysin kokoajan-kuumista-lowland-olosuhteista, mutteivat myöskään erittäin-kylmistä-hinglandereiden-öistä.

Lowland lyhyesti:

• Aina kuumaa ja lämmintä!

• Kosteus 80-90%

• Kasvualusta ei saa koskaan kuivua ja se saa sisältää enemmän turvetta kuin highlandereiden

Highland lyhyesti:

• Päivällä lämmintä ja yöllä viileää

• Kosteus 60-90%

• Pitävät kasvualusta kuivahtamisesta enemmän (sis. epifyyttejä lajeja) kuin lowlanderit

Katso tästä kannukasvilajien taulukko

Kukkien pölyttäminen itse

Trooppiset kannukasvit ovat joko poikia tai tyttöjä. Tämän tiedon saa vasta katsomalla kasvin kukkia kun kasvi on kasvanut aikuiseksi. Tähän voi  mennä siemenestä 4-20 vuotta.  Jotta kasvia voisi lisätä, sekä tyttö että poikakasvin on kukittava samaan aikaan. Poikakasvin omistaessa ja sen kukkiessa on parasta kain kerätä siitepöly tai tarjota sitä muille kasvattajille. Tyttökasvin kukkiessa  siitepölyä voi tilata/kysellä ulkomailta säilyttää jääkaapissa siihen asti kun kukat alkavat olemaan pölytyskelpoisia. Siitepöly pysyy jääkaapissa hyvänä tämän suvun kasveilla noin 6 kuukautta.   Siementen kehitys kestää noin 3-6kk.

Poikakasvin omistaessa ja sen kukkiessa on parasta kain kerätä siitepöly tai tarjota sitä muille kasvattajille. Tyttökasvin kukkiessa  siitepölyä voi tilata/kysellä ulkomailta säilyttää jääkaapissa siihen asti kun kukat alkavat olemaan pölytyskelpoisia. Siitepöly pysyy jääkaapissa hyvänä tämän suvun kasveilla noin 6 kuukautta.   Tyttökasvin kukat voi pölyttää parin päivän päästä niiden aukeamisesta. Kukka yleensä alkaa tuoksumaan hieman ja kukan kärki muuttuu kiiltäväksi meden takia. Siitepölyä painellaan kukkien päihin pumpulipuikolla kerran, kaksi päivässä noin parin päivän ajan parhaimman pölytystuloksen saamikseksi. Pölytys on onnistunut kun kukat alkavat paisua, vaihtaa väriä kellertävästä rusehtavaan ja nousta vähän yläkumaraan. Siemenkotien tummuttua ja kuivuttua ruskeanvärisiksi siemiä kuivatetaan huoneilmassa 3-4 päivän ajan. Tämä parantaa siemenien irtoamiskykyä siemenkodasta jolloin siemenet on helpompi rapsuttaa/pudottaa paperille.  Siemenet ovat valmiita noin noin 3-6 kuukauden päästä pölytyksestä.

Tyttökasvin kukat ovat..

1. Ovaalinmuotoisia

2. Niitä on määrältään vähemmän kuin mitä poikakukinnossa.

Poikakasvin kukat ovat..

1. Pyöreitä tyvestään ja kukan päässä on ”piikki”

2. Poikakukinto on yleensä isompi  (>enemmän kukkia, korkeampi kukinto)

Lisääminen

Siemenet

Siemenet on kylvettävä mahdolisimman nopeasti. Kasvatusalusta saa olla normaalin aikuisen kasvin sekoitus. Älä kylvä siemeniä sammaleen päälle, koska sammal kasvaa nopeasti siementen päälle ja tukahduttaa pienet kasvinalut. Sen sijaan ylin (ohut) kerros saa olla turvetta.Jos ei omista kosteaa terraariota jossa kylvöruukkuja voisi pitää niin pistä minigrippussiin ja aseta pussi valon alle, kuitenkin vähintään 30cm etäisyydeltä valonlähteestä. Pussin suu avataan 1-2 krt viikossa ennen itämistä ja itämisen jälkeen pussin toinen puoli jätetään hieman auki. Idätysvaloksi sopii parhaiten purppuran värinen, ns. kasvivalo

Varsipistokkaat

Pistokkaiden ottaminen on helpoin yksittäinen tapa lisätä kannukasveja ja tehdä klooneja eli kopioita alkuperäisestä kasvista. Pistokkaat otetaan leikkaamalla varresta 2-3 lehteä sisältäviä varrenosia. Lehdistä leikataan puolet pois, jotta pistokkaat haihduttaisivat vähemmän. Juurruta pistokkaat vesilasissa tai istuta ne suoraan kasvualustaan ja pistä ruukku, jossa pistokas on, minigrip-pussiin.

Katso video

Juuriversot

Monet kannukasvit tekevät juuriversoja, jotka kasvavat aivan emokasvin varren vierestä. Tällöin jokaiseen juuresta kasvavaan versoon tulisi saada omaa juurta mukaan, jotta erotus omaan ruukkuun olisi mahdollisimman onnistunut. Jos et saa yhtään juurta mukaan, leikkaa lehdistä puolet pois, istuta kasvatusalustaan normaalisti ja pistä minigippussiin ja pidä pussi kosteana.

Sarracenia - Tötterölehti

• Kasvualusta: Hiekka/perliitti ja lannoittamaton turve 1:1.IlmankosteusEi vaadi erikoishuomiota.

• Valo: Vähintään 6 tuntia suoraa auringonvaloa. Vie kasvi kesäksi ulos.

• Kastelu: Kasvi pidetään aina aluslautasella jolla 2-5cm vettä

• Lämpö: Kasvukausi 5 – 35C astetta. Lepokautena -1 -5C

• Ravinto: Kesällä kasvi syö itsekseen hyönteisiä mutta jos niin ei käy, voit ruokkia 2 viikon välein esimerkiksi jauhomadoilla. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista. Talvilevolla ei ruokita

• Talvilepo: Kasvi vaatii talvilevon.  Lepoaika on 3-4 kk. Siirrä kasvi loka-marraskuussa joko jääkaappiin minigrip-pussissa tai viileään kellariin

• Lisääminen: Jaa keväällä ennen kasvin kasvuun lähtöä kasvin mukulasipuli. Voi jakaa myös lehtipistokkaista joissa on oltava mukana valkoista tyveä. Pölytys onnistuu luonnollisesti, voit myös pölyttää itse.

Tötterölehdet ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta. Siellä ne ovat levittäytyneet itärannikolle Kanadasta Floridaan väliselle kaistaleelle. Tötterölehdet ovat paikoin erittäin harvinaisia, koska niiden aluperäisestä levittäytymisalueesta on vain 2% jäljellä.

Nämä Sarracenia-suvun kasvien lehdet ovat tötterömäisiä ansoja, jotka houkuttelevat hyönteisiä väreillä ja makealla medellä. Tötterön reunus ja sisäpinnat ovat erittäin liukkaat jonka takia  hyönteiset putoavat ansan. Sisempänä tötteröä alaspäin suuntautuvat karvat estävät poispääsyn. Kasvi erittää seinistään sulatusentsyymejä, jotka sulattavat hyönteisten pehmeimmät osat. Tötterölehdet kukkivat keväällä ennen lehtien, eli ansojen tekoa, jolloin pölyttäjillä on pienempi todennäköisyys jäädä henkiin ja pölyttää kukat. Kukka muistuttaa muodoltaan ylösalaisin riippuvaa sateenvarjoa. Suurimmat suvun edustajien lehdet, eli tötteröt voivat olla yli metrin korkuisia.

Tötterölehtiä kasvatetaan ulkona mahdollisimman aurinkoisessa ja lämpöisessä paikassa. Kasvien on seisottava koko ajan vedessä, joten on otettava huomioon, että vesi ei pääse kuivumaan porottavassakaan auringonpaahteessa. Tötterölehdet vaativat talvilevon jatkaakseen keväällä normaalia kasvua. Myös niiden siemenet tarvitsevat 4 viikon kylmäkäsittelyn itääkseen.

Istuttaminen

Tötterölehdet kasvavat kuin monille tutut kurjenmiekat (Iris sp.). Kasvi kasvaa maavarren (eng. rhizome) avulla joka on osittain, tai kokonaan maanpinnan alla. Tötterölehtien maavarret tulisi istuttaa niin, että niiden kasvupiste on näkyvissä mutta loppu osa kasvista jää maan alle. Tämä on etenkin Suomen oloissa tärkeää, koska maan päällä lepäävä  maavarsi on arempi kylmyydelle keväällä ja syksyllä. Vnahoen lehtien poistaminen kevyesti vetämällä sivulle tai alas paljastaa maavartta ja aktivoi siinä olevia nukkuvia kasvupisteitä, yleensä.

Kukkien pölyttäminen itse

Tötterölehtien kukat ovat muodoltaan uniikkeja, kuin alapäin roikkuvia sateenvarjoja. Toisin kuin voisi uskoa, kasveja on tosi helppo pölyttää, lisätä ja kasvattaa siemenestä. Et tarvitse muin yhden kasvin, joka kukkii. Jos pidät kasvin ulkona, on suuri todennäköisyys, että hyönteinen pölyttää kasvisi. Toisaalta, jos haluat itse risteyttää omat kasvisi, tarvitset muutakin kuin pörriäisen, tai tässä tapauksessa et halua pörriäistä pilaamaan suunnitelmiasi.

 Kasvattaminen Siemenestä

Siemenestä kasvatus on helppoa ja palkitsevaa, mutta näiden kasvien kohdalla pitää olla valmis sitoutumaan vähintään 5+ vuodeksi, jos haluaa nähdä omien taimiensa kukkimisen.

Ensinnäkin, hanki siemenet turvallisesta ja varmasta lähteestä. Älä tilaa siemeniä Kiinasta. Käänny kasvien oikeiden kasvattajien puoleen, koska heillä voi olla joskus tosi änniäkin risteymiä tarjolla. Kuten jo “Kasvatusperiaatteet”-sivulla jo esittelin, tötterölehtien siemenet tarvitsevat märän kylmäkäsittelyn, eli stratifioinnin.

• Eli lyhyesti. Kun olet hankkinut siemenet, ne tarvitsevat vähintään 5 viikkoa kestävän kylmäkäsittelyn jääkaapissa. Ei riitä, että siemenet nakkaa vain pussissa vihanneslaatikon pohjalle, vaan siementen täytyy pysyä tuon koko ajanmärkänä.

• 5 viikon jälkeen kylvä siemenetturve:perliittiseoksen päälle, noin 10cm korkeaan ruukkuun. Suosittelen, että päällisin kerron, ohon siemenet tulee, on pelkkää turvetta. Älä peitä siemeniä.

• Sijoita ruukut sisällä keinovalon alle, 12h kestävään valotukseen, 20-25c lämpötilaan. Siemenet itävät 2-4 viikossa.

Vauvatötteröt

Tötterölehdet ovat, kuten olen maininnut, talvilevollisia. Niiden on pakko levätä talvella, jotta ne kasvaisivat normaalisti ja parhaiten -kuten luonnossa. Tötterölehtien taimet, kuitenkin voivat skipata tämän talven kotikasvatuksessa kahtena (2) peräkkäisenä vuonna jos niitä kasvattaa sisällä kasvivalojen alla. Näin edellämainitulla tavalla taimet kasvavat nopeiten aikuisiksi. Jos et kuitenkaan voi kasvattaa taimia sisällä, kasvit voivat olla ulkona heti kun ne itävät. Taimet eivät kuitenkaan kestä suoraa auringonpaistetta kuten aikuiset kasvit ensimmäisenä elinvuotenaan, joten ne pitää pistää joko vähän varjoisempaan tai virittää varjostuskanga (25%) taimien päälle.

Taimia voi lannoittaa kevyesti. Tässä pitää vain tietää tarkalleen mitä tekee, ettei taimia tapa. Taimia voi lannoittaa 1/4 vahvuisella veteen liukenevalla orkidealannoitteella. Tällä sekoituksella taimia voi sitten suihkuttaa lehdille sekä tötteröiden sisälle.'

Meillä Yhdysvalloissa me sekoitetaan 1/4 ruokalusikallinen orkidealannoitetta gallonaan (3.78L) vettä. Katso kuitenkin käyttämäsi lannoitteen ohjeet mittausasioissa.Lihansyöjäkasveja ei tule lannoittaa millän lehtilannoitteella jossa on ureaa. Me käytetään myös hidasvaikutteisi (6kk) Osmocote-nimisiä lannoiterakeita. Niiden NPK koostumus on 15-9-12. Kun taimet kasvavat, ruukun päälle, vähän kasvualustaan painettuna, voidaan sijoittaa neljästä kuuteen pellettiä.

Pinguicula - Yökönlehti

Kasvualusta; 1:1 Hiekka/perliitti/kevytsora ja lannoittamatonturve

Ilmankosteus: Ei vaadi erikoishuomiota.

Kastelu: Yleisimmät “pingut” talvitsevat pienen kuivahduksen kasteluiden välissä.

Valo: Kohtalainen valo. Keinovalo lähellä kasvia, auringonvalo (huom! (<50%) kuiva huoneilma + suora auringonvalo kuivattavat yhteisvaikutuksena limapisarat pois.

Lämpö: Yleisesti ottaen 15-25 astetta lajista riippuen.

Kastelutapa: Pidä ruukku aluslautasella jolla on vettä. Anna veden haihtua ennen seuraavaa kastelua. Yökköjen juuret mätänevät jos ne joutuvat olemaan alituisesti märkinä.

Ravinto: Kesällä kasvi syö itsekseen hyönteisiä mutta jos niin ei käy, voit ruokkia 2 viikon välein esimerkiksi jauhomadoilla. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista. Talvilevolla ei ruokita.

Talvilepo: Riippuu lajista. Kaupasta yleisimmin myytävät lajit eivät tarvitse.

Lisääminen: Lisääminen onnistuu jakamalla, lehtipistokkaasta tai kasvattamalla siemenistä.

Pinguicula, yleisemmin tunnettu nimellä yökönlehti käyttää tahmeita rauhasten peitoissa olevia lehtiä houkutellakseen hyönteisiä ansaan ja sulattaakseen saaliinsa. Tällä hetkellä tunnetaan noin 80 eri yökönlehtilajia, joista suurin osa esiintyy Etelä-ja Keski-Amerikassa. Suvun lajit luokitellaan eri ilmastotyyppien avulla trooppisiin, meksikolaisiin ja lauhkeisiin lajeihin. Pienimmät lajit ovat pikkurillinkokoisia ja suurimmat yli 20 cm leveitä. Kuten lähes kaikilla lihansyöjäkasveilla, yökönlehden kukat ovat muuta kasvia korkeammalla, jotta kasvin kukkia pölyttävät hyönteiset eivät joutuisi ansoihin

Yökönlehdet tarvitsevat paljon epäsuoraa valoa, koska niiden lehdet palavat helposti suorassa porotuksessa. Lajeista useita voidaan kasvattaa ilman terraariota, sillä ”yökkikset” arvostavat hyvää ilmanvaihtoa, kuitenkin kosteuden ehdoin. Yökönlehtien juuret mätänevät helposti, jos niitä pidetään jatkuvasti vedessä, joten paikoittaiset kasvualustan kuivahtamiset ovat sallittuja. Poikkeuksen tekevät meksikolaiset yökönlehdet joilla vuosi rytmittyy kuiva-ja sadekauteen. Kuivakautena kasvien kasvualustan annetaan kuivahtaa samalla kun kasvi menee mehikasvimaiseen muotoon, jolloin se ei tee saalistuslehtiä.

Suomessa esiintyy kolme luonnonvaraista yökönlehtilajia:

P. alpina (valkoyökönlehti) , P. villosa (karvayökönlehti) sekä P. vulgaris (siniyökönlehti).

Erilaisten yökönlehtityyppien jaottelu

Lauhkeanalueen lajit:

Nämä lajit, kuten suomalaiset lajitkin, tarvitsevat neljä vuodenaikaa, joiden aikana ne kasvavat, kukkivat ja menevät talviunille. Näitä lajeja löytää Euroopasta, Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta.Jotta kasvit selviäisivät talvesta, ne muodostavat syksyllä tai loppukesästä ”hibernacula”- nimisen talvehtimissilmurakenteen kasvupisteensä suojaksi. Näiden lajien juuret myös kuolevat, joka edesauttaa kasvin leviämistä/liikkumista uudelle alueelle veden mukana. Talvilevolliset yökönlehdet tekevät myös itusilmuja (gemmae) kuten kääpiökihokit. Nämä itusilmut kehittyvät emokasvin ympärille ja irtoavat ja kasvavat loppujen lopuksi uusiksi (emokasvin klooneiksi) kasveiksi.

Lämpimänlauhkeat lajit

Nämä lajit kasvavat ympärivuoden pysyvästi märillä ja happamilla mailla, mutta voivat paikoin elää vain muutamia vuosia. Tämän ryhmän lajit kasvavat kärpäsloukun (Dionaea muscipula) ja muiden vastaavien paikallisten lihansyöjäkasvien seurana Pohjois-Amerikassa. Myös eurooppalaisia lajeja kuuluu joukkoon, ja ne vastaavasti kasvavat luonnostaan Italiassa, Kyproksella, Kreikassa ja Turkissa.Nämä lajit eivät muodosta talvehtimissilmua ja vastaavasti voivat elää lyhyemmän elämän, jonka vuoksi vuosittainen lisääminen on tärkeää jos kasvin haluaa pitää kokoelmissaan.

Keski-Amerikkalaiset lajit

Suurin yökönlehtilajien keskittymä on Keski-Amerikassa ja Karibian saarilla. Tällä hetkellä lajeja on löydetty ja nimetty jo lähes 100. Sen sijaan että nämä lajit kasvaisivat suomalaisen tapaisella märällä turvesuolla, nämä lajit kasvavat sammaleisilla puunoksilla ja kivikkoisilla kallioilla.

Monet meksikolaiset yökönlehdet pudottavat talvikaudella lihansyöjälehdet ja muodostavat tiukan ruusukkeen – ne muuttuvat mehikasveiksi. Kuten muillakin mehikasveilla, näilläkin lajeilla mehikasvimaisten lehtien irrotus ja istutus menee lisäämisestä. Kuubalaiset yökönlehdet eivät muodosta näitä mehilehtiä, vaan kasvavat yksivuotisina.

Utricularia - Vesiherne

Suoraan vedessä tai maanpäällisinä kasvavat vesiherneet saalistavat pienenpieniä eliöitä ansoilla joiden mekanismi muistuttaa tyhjiötä. Ne elävät jokaisella mantereella lukuunottamatta Antarktikaa. Vesiherneisiin kuuluu noin 223 lajia. Pääosa vesiherneestä sijaitsee vedenpinnan alla.Maanpäälliset eli terrestriaaliset lajit tekevät joskus muutamia lehtiä jotka lepäävät hienovaraisesti maanpäällä. Suurimmalla osalla lajeilla vain pitkän varran päähän muodostuva  kukka on huomiota herättävä. Ansat ovat lajista riippuen 0.2 mm- 1.2 cm, kukat 2mm – 10cm.

Kasvatusohjeet

Maanpäälliset vesiherneet

Tavallisin harrastajan vesiherne on maanpäällisesti kasvava, tarkoittaen sitä että lehdet ja kukat kasvavat maanpinnan yläpuolella ja ansat tuotetaan kasvualustan sisällä. Lajien kukat eivät ole suvun isoimpia, mutta lukumäärällisesti niitä on eniten, jos kasvusto on iso.

• Kasvualusta:

  • 2:1 lannoittamaton turve ja hiekka/perliitti/kevytsora

• Valo: Eivät ole erityisen vaateliaita. Sopivat ikkunalaudalle, terraarioon ja ulos. Suojaa kasvi kuitenkin porottavalta auringolta

• Lämpö: 15 – 30°C astetta

• Ruukku: Muoviruukku tai pohjareijätön astia. Siirrä kasvi isompaan ruukkuun edellisen käydessä ahtaaksi.

• Ravinto: Kasvi saalistaa ansoillaan mikroskooppisen pieniä eliöitä. Ei tarvitse syöttää.

• Talvilepo: Yleisesti ottaen ei.

• Lisääminen: Jakopaloista ( kasvista murretaan pieni osa pois)

Epifyyttiset vesiherneet

Monet vesiherneet kasvavat Etelä-Amerikassa orkideoiden tapaan epifyytteinä, eli toisten kasvien oksilla tai oksissa. Näiden lajien kukat ovat erittäin koristeelliset ja ovat jopa orkideojen kokoisia ja värisiä. Monet lajit kasvattavat vettä varastoitavia juurimukuloita.

Kasvualusta:1:1 rahkasammal ja perliitti, 1:1:1:1 rahkasammal, orkideamulta, turve ja perliitti

Kasteleminen: Kastele päältä. Älä jätä kasvia seisomaan veteen pitkiksi ajoiksi.

Ilmankosteus: +60%

Valo: Yhtä paljon valoa kuin kannukasveille.

Lämpö: 16-27C. Eivät pidä korkeista lämpötiloista.

Ravinto: Kasvi saalistaa ansoillaan mikroskooppisen pieniä eliöitä. Ei tarvitse syöttää.

Talvilepo: Ei ole.

Lisääminen: Varsi -ja lehtipistokkaat, jakopalat.

Akvaattiset vesiherneet

Täysin vedessä kasvavat vesiherneet vaativat pienen, vähintään 40L akvaarion. Akvaariopumppu estää liian levän kasvamista. Kasvit (varsinkin kelluvat) eivät saa kuitenkaan kulkeutua laitteen sisälle Vesiherneet sijoitetaan ruukussa akvaarion pohjalle tai vaihtoehtoisesti jätetään kellumaan pinnalle.

• Kasvualusta:

  • Hiekka, sora, turve tai ei mitään.

• Kasteluvesi: Sadevesi, laitteella suodatettu vesi, järvivesi.

• Vesi: pH 4.5 – 7.5

• Valo: Kohtalainen – voimakas. Liian voimakas valo kuitenkin lisää levänkasvua.

• Lämpö: Minimi vedenlämpö 20C, 20-25C.

• Ravinto: Kasvi saalistaa ansoillaan mikroskooppisen pieniä eliöitä. Ei tarvitse syöttää.

• Talvilepo: Lajikohtainen

• Lisääminen: Kasvi kasvaa itsestään huomattavan hyvin.

Darlingtonia californica - Kobrakasvi

• Kasvualusta:

  1:1 rahkasammal ja perliitti/hiekka/kevytsora

  1:1:1 rahkasammal, turve ja perliitti/hiekka/kevytsora

• Ruukku: Valkoinen, leveä ruukku jossa pohjareijät

• Ilmankosteus: Ei ole vaatelias, kunhan kasvualusta pysyy märkänä

• Valo: Puolivarjo-aurinko.

• Kastelutapa: Pidetään kasvualusta märkänä käyttämällä aluslautasta tai vatia. Käytetään kastelussa kylmää vettä ja kastellaan ylhäältä päin. Talvilevolla pidetään vain kosteana.

• Lämpö: 0C -26°C Ei kestä jatkuvaa hellettä, juuret on syytä pitää viileinä.

• Talvilepo: ON. Noin 3-5 kuukauden talvilepo on välttämätön jonka aikana kasvi kerää voimia seuraavaa kasvukautta varten. Hyvä aika on loka-marraskuusta helmi-maaliskuuhun. Talvilämpötila saa vaihdella 0C-10C. Jääkaappitalvehditus onnistuu myös.

• Lisääminen: Maavarren jakaminen, lehtipistokkaan (onnistuu harvakseltaan), siemenestä.

Kobrakasvi (myös kobraliljaksi kutsuttu) on sukunsa ainoa laji ja se kasvaa luonnonvaraisesti Yhdysvaltojen länsirannikolla Kalifornian ja Oregonin osavaltioissa . Kasvupaikkoina se suosii jyrkkiä soistuneita rinteitä, joissa kylmä vuoristosta alas virtaava vesi valuu juurien läpi. 

Hyönteiset astuvat sisään lehden pallomaisen pään alapuolella sijaitsevan aukon kautta ja hämääntyvät ansan niskapuolen läpikuultavista ”valeuloskäynneistä”. Ne yrittävät kivuta tai lentää niitä kohti. Ne kuitenkin menevät väärään suuntaan, ja putoavat ansan pohjalle, jossa alaspäin suuntautuneet karvat vievät hyönteiset kohti lehden alinta osaa jossa on ruoansulatusentsyymejä.

Kobrakasvia voi Suomessa kasvattaa suhteellisen huolettomasti ulkona samaan tapaan kuin tötterölehteä, vaikka se ei vaadi niin paljoa suoraa auringonvaloa. Tälle lajille on tärkeää, että sen juuret pysyvät viileänä. Tämä ei ole ehkä Suomen oloissa vaikeaa, mutta jos kasvia pitää kuitenkin kuumassa paikassa, olisi suositeltavaa käyttää valkoista ruukkua

Heliamphora - Aurinkokannukasvi

• Kasvualusta:  100% rahkasammal, 50/50 rahkasammal:perliitti, 40/40/20 rahkasammal:perliitti:turve

• Ilmankosteus: +80 %

• Valo: Vaatii  hyvin runsaasti valoa.

• Kastelu: Kastellaan vasta kun kasvualusta on kuivahtanut. Välttämättä ei kannata/tarvitse käyttää aluslautasta, koska juuret eivät pidä pitkittyneestä märkyydestä.’

• Lämpö: Päivällä 20-27C, yöllä 15-20 C. Vaatii selviytyäkseen kylmän yön vuoristokannukasvien mukaan.

• Lisääminen: Jakamalla, siemenistä.

Heliamphora kuuluu Tötterölehtien kanssa samaan Sarraceniaceae-heimoon. Tämän sukun kasveja kuitenkin tavataan vain Etelä-Amerikan runsassateisilla vuoristoalueella, muun muassa Guyanan ja Venezuelan valtioiden alueiden korkeilla Tepui -eli pöytävuorilla lähes 2000 metrin korkeudessa. Nämä paikat pysyvät viileinä ja hyvin kosteina läpi vuorokauden. Pienimpien lajien kannut kasvavat 10 cm korkuisiksi, kun taas suurimpien kannut voivat yltää jopa 50 cm korkeuteen. Aikuiset aurinkokannukasvit kukkivat valkoisin, tuoksumattomin kukin.

Heliamphoran lehdet ovat kuin rullattuja lehtiä, jonka sivut on sinetöity yhteen. Heliamphora turvautuu ainoastaan bakteerien suorittamaan ruoan pilkkomiseen, eikä tuota omia ruoansulatusentsyymejä kuten esim. kannukasvit.

Heliamphora-lajit tarvitsevat lämpimät päivät ja viileät yöt kuten muut ”highland”-lajit.  Lisäksi ne pitävät suuresta valon määrästä ja korkeasta kosteudesta (kuva 45). Kasvualustan annetaan kuivahtaa vain lievästi uutta kastelukertaa. Nämä ”helit” kasvavat parhaiten talvikuukausina, kun lämpötilat ovat alimmillaan. Nämä kasvit kuolevat, jos lämpötilat pysyvät yli viikon yötä päivää yli 28C asteessa.

Cephalotus follicularis - Australian Kääpiökannukasvi

• Kasvualusta:  2:1 perliitti ja lannoittamaton turve

• Ilmankosteus:  60%+

• Valo: Vaatii runsaasti valoa

• Kastelu: Kastellaan vasta kun kasvualusta on kuivahtanut. Välttämättä ei kannata/tarvitse käyttää aluslautasta, koska juuret eivät pidä pitkittyneestä märkyydestä.’

• Lämpö: Päivällä 20-27C, yöllä 5- 20 C

• Lisääminen: Jakamalla, lehtipistokkaista, siemenistä.

• Muita huomioita: Pitää paljon hyvästä ilmanvaihdosta

C. follicularis on sukunsa (Cephalotaceae) ainoa laji joka kasvaa ruusukemaisesti ja hitaasti, noin 2,5 cm vuodessa. Se kasvaa luontaisesti Länsi-Australiassa 400 kilometrin pituisella ja 50 km levyisellä kaistaleella. Tämä ”cephaksikin” harrastajapiireissä kutsuttu kasvi tuottaa sekä saalistuskäyttöön tarkoitettuja kannuja että tavallisia fotosynteesissä talvella auttavia lehtiä. Cephaltusta voidaan kasvattaa monenlaisissa olosuhteissa: terraariossa, ikkunalaudalla, kasvihuoneessa, ulkona, mutta jokainen harrastaja löytää ajallaan sille otollisimman paikan. Kasvin menestyessä niin kosteassa kuin kuivassa ilman talvilepoa, täsmällisiä kasvatusohjeita on hankalaa antaa. Tärkeintä tuntuisi olevan ilman vaihtuvuus ja se, että kasvualustan antaa välillä kuivahtaa.